Tänään oli täysin normaali koulupäivä, eli ei mitään ihmeempää kerrottavaa. Tosin saimme sekä englannin että saksan sanakokeet takaisin. Enkunkokeesta tuli 10, saksankokeesta 9. Olin todella tyytyväinen kumpaankin, mutta ystävilläni taas oli mennyt todella huonosti. Ongelmana on, etten osaa lohduttaa heitä. Keskustelusta tulisi suunnilleet tällainen:
Kaverini:"Minulla meni ihan huonosti. Sain vain 5½ pistettä[nejästätoista]... Vihaan enkkua. Mitä sinä sait?"
Minä: "Ööh.. Täydet pisteet.."
Kaveri: "Mitä? En kuullut."
Minä: "Sain täydet... Mutta se on vain yksi sanako-"
Kaverini: "No kyllä silläkin on väliä! Helppohan sinun on sanoa. Olin varmaan ainut joka sain näin huonon."
Tuon jälkeen kaverini lähtee paikalta surullisena. Mitä muka voisin sanoa? 'Ensi koe menee paremmin'? Yritin kyllä, mutta kaverini olivat ihan maassa kummatkin ja asiaa vain pahentaa se jos yritän jakaa iloani omasta onnistuneesta kokeestani. En voi edes hurrata itselleni, koska se vain saa kaverini pitämään itseään huonoina. Eli kaipa minun täytyy yrittää olla iloinen vain kotona. Kotipuolessa ei kenellekään tule ainakaan paha mieli.. Äitinikin on tyytyväinen kun saan hyviä numeroita. Tosin en saa rahaa. Lähes kaikki muut luokkalaiseni saavat, heille ysi tai kymppi on suuri saavutus, lähestulkoon juhlimisen aihe. Minulla menee lähes joka koe yhtä hyvin, joten äitini ei jaksa edes paljoa innostua asiasta.Mutta ei se minua haittaa, eikä hänkään nyt täysin vakava ole kun kerron hänelle koenumerostani. Ja oikeastaan minulla on tälläkin hetkellä niin paljon rahaa, etten edes tarvitsisi lisää, eli ei minulla mitään suurta valittamista ole. Mutta välillä tuntuu ihan älyttömän itsekkäältä riemuita hyvästä koenumerosta kaikille. Noh, voinpa ainakin olla tyytyväinen itseeni. Viime matikankokeestakin tuli täysi kymppi. Jeah! :D

Vajaan kahdenn viikon päästä lähden oman - ja naapuriluokan kanssa leirikouluun. Luulisi että olisin ihan innoissani, mutta minulla on jonkin verran epäilyksiä reissusta. Ensinäkin, luokallani on 27 oppilasta, joista 20 on poikia. Ja lähes kaikki heistä ovat rasavillejäö, joten suurin osa ajasta taitaa mennä heidän vahtimiseensa. Toiseksi, olemme nähneet kauhean vaivan - ja olemme siellä vain kolme yötä. Noh, päivät ovatkin ihan täynnä ohjelmaa, joten ainakaan tylsistymistä ei tarvitse pelätä. Kaikkein eniten odotan keilausta. On vasta toinen kertani, ensi kerran keilasin, kun olin Latviassa lomamatkalla. Hauskaa oli ja toivon että tästä kerrasta tulee yhtä hauska, ehkä jopa hauskempikin. Noh, saa nähdä.. Ainakin saan viettää aikaani kavereiden kanssa.  ^^