Tietystihän se ärsyttää, kun on omistautunut ja kuluttanut tuhansia euroja Japanin kulttuuriin ja seuraavaksi joku tulee hehkuttamaan, kuinka rakastaa japanilaista kulttuuria luettuaan jopa yhden pokkarin mangaa [pahimmassa tapauksessa amerikkalaista pseudomangaa] ja nähtyään yhden animejakson. Tulee heti tunne, että tuo ihminen on huomionkipeä, turha ihminen, joka pitäisi tuon hehkuttamisen ansiosta heittää kaivoon tai hirttää. Oikea ajatus tämän takana on 'minä olen parempi, tiedän enemmän ja olen OIKEA harrastaja'. Ehkä asian 'hirveys' piilee juuri siinä, että pari tälläistä 'wannabe'-ihmistä on huomiota saadakseen tai muuten vain suurennellut rakkauttaan japanilaista kulttuuria kohtaan ja sitten joku Japania kauemmin harrastanut ottaa herneen nenäänsä - ja ryhtyy leimaamaan jokaisen Japanin kulttuuriin tutustuvat wannabeksi. En kuitenkaan usko, että jokainen harrastuksen aloittanut menee hehkuttamaan tällä tavalla kauemmin harrastaneille, mutta jos joku kertoo lukeneensa pari mangapokkaria luultavasti tulee leimattua tähän wnb-lahkoon. Mutta kuinka moni näistä 'oikeista harrastajista' on aloittanut ostamalla satakunta mangapokkaria ja vasta sitten alkanut sanomaan mitään? Ei varmastikaan kovinkaan moni myöskään marssi heti Fantasiapeleihin kuluttamaan pari sataa euroa lompakostaan ja ala heti katsomaan alas 'markettimangaan'. Mikä suomennetussa mangassa on edes vikana?! Suurin osa lukee mangansa englanniksi ja sitten alkaa kritisoimaan suomenkielistä mangakulttuuria. Mitä eroa niillä edes on? Aivan kuin Amerikassa oltaisiin jotenkin merkittävämpiä Japanifaneja. Jos joku haluaa lukea mangansa originaalisti japaniksi, siitä vain. Mutta tämäkään henkilö ei saisi tulla valittamaan suomeksi mangansa lukeville ihmisille, koska kaikki eivät vain ole yhtä hyviä ulkomaisissa kielissä. Ja suomentajat ja englanniksi kääntävät ovat ammattilaisia, samoin kun animesarjojen subbaajat ovat ammattilaisia ja heidän tavoitteensa on saada kyseinen sarja sekä alkuperäisteosta kunnioittavaksi ja sen tuontimaan kansalle ymmärrettäväksi, joka voi olla vaikeaa. Wannabe-harrastajia ei siis ole olemassa ja jos onkin, HYVIN vähän. Ja sitten on sekin, jota jo monet muutkin ovat ihmetelleet - millä wannabeutta mitataan? Silläkö, kuinka paljon rahaa mangaan/animeen kuluttaa? Kuinka kauan sitä harrastanut? Kuinka paljon tietää? Eri persoonat harrastavat eri tavoin, jotein mihinkään noista kriteereistä ei ainakaan voi luottaa. Luulenpa, että kyse on vain siitä, että ihmiset haluavat tuntea ylemmyyden tunnetta. Jotkut ilmeisesti hakevat sitä harrastuksien puolelta. Naurakaa ihmeessä kotonanne ja kehuskelkaa sillä, kuinka paljon sitä mangaa tai animea hyllystä löytyy, mutta älkää menkö sanomaan sitä kellekään. Jos joku, jolla on kymmenen kertaa vähemmän tekee näin.. Ignoroiminen on loistava tapa lopettaa kyseisen henkilön kehuskelut. Tai ystävällinen huomautus, jos alamme huutaa ja osoittelemaan jokaista näin tekevää, Japaniharrastajien maine sen kun pahenee. Ja syntyy sisällissota Japani-fanien keskuudessa. Taitaisi olla melkoisen tylsää, jos kaikki olisivat nolife-otakuita jotka istuvat pimeissä luolissa jakaen tietouttaan netissä. Kaikki kai tietäisivät samat asiat.

Mitä sitten, jos tämä on muoti-ilmiö ja jotkut harrastavat sitä sen vuoksi tai saadakseen huomiota? Tai vain sen takia, että 'kaverikin tykkää'? Aivan sama, onpa ainakin lisää asiasta kiinnostuneita - ehkä jopa tulevia OIKEITA HARRASTAJIA, ZOMG. Mitä sitten vaikka jotkut hehkuttavat asiaa ostaen kaiken mikä tulee Japanista? Sen parempi meille, valikoima laajenee ja saatavuus paranee. Jos tämä on muoti-ilmiö, minä ainakin toivon, että se jatkuu pitkään.

Tänään oli hammaslääkäri, yyh. En voi sietää sitä. Tiedättekös, on niin monia asioita jotka saavat tuntemaan epämukavaksi hammaslääkärissä. Ensinäkin, olen aina muutenkin ihan paineissa ja epävarma kaikesta mihin menen ja mitä teen todella huonon muistini ja surkeiden sosiaalisten taitojeni takia [junassakin olen aina lähes varma siitä, että nousin väärään junaan tai jään väärällä pysäkillä pois, bussi- ja ratikkakuskienkin kanssa asioiminen on pelottavaa, ajattelen aina että ihmiset halveksuvat minua tai jotain jos kysyn apua tai että olen väärässä paikassa ja niin edelleen], joten hammaslääkärissäkin olen yleensä melkoisen hermostunut. Varsinkin tänään, koska viime ajan olin unohtanut ja tämä aika oli varattu puhelimella, eikä minulla siten ollut todistetta siitä, että se varmasti oli tänään, pelkäsin pahoin olevani myöhässä ja niin edespäin. Ja kun joku katsoi minua, kuka tahansa paikkakuntani terveyskeskuksen työntekijöistä, olin varma että he ajattelivat 'Mitäköhän tuo täällä tekee? Ei sillä muistaakseni ollut aikaa tänään', ei väliä miten nopeasti he vain vilkaisivat tai jopa hymyilivät. Ja mikä parasta, hammaslääkäri oli vartin myöhässä [kuten aina] ja olin jo aivan paniikissa yrittäessäni miettiä, pitäisikö lähteä vai jäädä. Niinpä niin, minulla on pahoja, pahoja ongelmia, joissa ei ole mitään järkeä, joten olen aina hermona hammaslääkärissä. Mutta osasyy on varmasti se hammaslääkärin ilmapiiri! >,<
Toisena on meneminen hammaslääkärin traumaattiseen huoneeseen. Käytävän käveleminen tuntemattoman ihmisen perässä tuntuu joltain kauhuelokuvan kohtaukselta, etenkin kun tietää että kokemus tulee olemaan kaikkea muuta kuin mukava. Ja kun minut kutsuttiin huoneeseen, hoitaja käveli kauhean nopeasti, niin nopeasti että en meinannut pysyä perässä ja olin erehtyä huoneesta. Olen huomannut tämän ennenkin! O_O Tekevätkö ne tahallaan niin jättääkseen potilaan taakseen? Ei niin että kauheasti valittaisin, olisin paljon mieluummin lähtenyt äidinkielen tunnille kuin istunut siihen inhottavaan tuoliin, mutta silti. Niin, se tuolille istuminenkin! Se on hyvin epämukavaa jo muutenkin, mutta sitten sitä tuolia laskettaessa hoitaja laskee sen aina niin takakenoon että olen tippua pää alas huoneen lattialle. "Hupsista, nostanpa sen vähän ylemmäs..". Ja siinä vaiheessa ei ole enää pakoa, yhyy. Täytyy vain purra hammasta ja kestää se. Tai ei sekään onnistu, pitää avata suunsa. "Avaisitko suuta vähän isommalle?"
Ja se lääkäri siellä. Apua. Kyseisellä lääkärillä on jokin silmävika [kutsutaankohan sitä karsastaviksi silmiksi tai jotain?], joka saa tuijotuksen tuntumaan tavallistakin läpitunkevan epämukavalta ja hän on todella omituinen, karva- ja isokätinen mies joka ei tunnut tajuavan miltä potilaasta tuntuu, ei sitten ollenkaan. Tuttuun tapaan suuhuni tungettiin kaikkea poskityynyistä kahteen erilaiseen imuriin ja pihdeistä vesisuihkuttimeen, aivan liian useita juttuja vieläpä samaan aivaan. Ja jossain vaiheessa, kun lääkäri jälleen suihkutteli ja tökki hampaitani muka saadakseen rautoja paremmin, hän melkeinpä työsi sen ihme suihkuttimen kurkkuuni ja onnistui saamaan minut saamaan vettä väärään kurkkuun. Tuntui siltä kun olisin tukehtunut ja yrittäessäni yskiä siinä kaikkien koneiden keskellä, väistymisen tai anteeksipyynnön sijaan kuulen vain "Avaapa suuta vähän lisää."
Että ihan mukavaahan siellä.

Koulupäivä nyt meni miten meni, olin todella pettynyt musiikin kokeen numeroon, mutta sen sijaan todella yllättynyt äidinkielen kirjoitelman loistavasta numerosta. o,o Mutta minulla on ollut todella sekava olo viime päivinä ja olen päivä päivältä huomannut miten minun on kauhean vaikea viettää aikaa luokkani tyttöjen kanssa. Tähän asti olen ollut ihanan parhaan ystäväni kanssa, mutta nyt hän muuttaa pois, joka on ihan hirveää. Hän oli ainut ihminen pitkiin aikoihin, jolle minun ei tarvinut teeskennellä yhtään mitään ja joka oikeasti piti minusta. Mitäs nyt kun hän lähtee? Ei, en ollenkaan halua olla yksinkään, mutta yrittäessäni kuulua joukkoon.. No, en todellakaan tunne onnistuvani. Minulle ollaan ystäviä eikä kukaan niinkään syrji minua, mutta tuntuu kauhean masentavalta vain teeskennellä koko ajan jotain muuta ja vain roikkua mukana kun he puhuvat asioista, jotka eivät voisi minua vähempää kiinnostaa. Kaipa minä olen vain liian erilainen. Ei, en vaadi pienen pieneltä paikkakunnaltani sitä, että luokallani olisi toinen japanifani - se olisi jo snobimaista ja tyhmää, mutta oikeasti, olisi mukavaa jos joku pitäisi edes yhdestä samasta asiasta kuin minä. Minulla on todella laaja musiikkimaku, mutta kukaan ei silti pidä samasta tai edes samankaltaisesta musiikista kuin minä. Itse asiassa, kukaan luokaltani ei kauheasti edes kuuntele musiikkia, joten se on vähän vaikeaa. Joten musiikki on out of the question. Sitten, ehkä voisin keskustella kirjoista jonkun kanssa? Olen lukenut paljon fantasiakirjoja ja vähän muitakin, mutta ei. Kukaan luokaltani ei lue kirjoja, yhtä lukuunottamatta, joka hänkin lukee vain suomalaisia dekkarikirjoja, joita minä en valitettavasti voi sietää, vaikka olen yrittänyt. Hmm, ehkä voisin keskustella vaikkapa tv-ohjelmista? Ei, kaikki seuraavat vain amerikkalaissarjoja, joita vastaan olen. Eivät ollenkaan samoja. Kukaan ei myöskään ole kiinnostunut elokuvista, vaikka katson myös todella monipuolisesti elokuvia joitain huonoimpia amerikkalaisia hömppäkomedioita lukuunottamatta. Ja muutenkin, he tuntuvat olevan kaikki täysin eri aaltopituudella kuin minä. Ehkä minun pitäisi vielä yrittää päästä? Ei, ei se onnistuisi. En vain ole valmis muuttamaan mielipiteitäni vain tunteakseni "kuuluvani joukkoon". Pitää vain yrittää tottua olemaan enemmän yksin. Ja minä yksinkertaisesti olen erilainen kuin he. He kaikki ovat laihoja ja kauniita, minä lihava ja ruma. Heitä ei kiinnosta koulu, minua kiinnostaa - tai niissä aineissa, jotka eivät minua kiinnosta, niin kiinnostavat. Heitä kiinnostavat pojat, minua ei. Ja sitten kaikki muutkin asiat, jotka mainitsin.
Kyllä, pitää alkaa totutella olemaan yksin.

Nine Inch Nails - Right where it belongs

What if everything around you
Isn't quite as it seems?
What if all the world you think you know
Is an elaborate dream?
And if you look at your reflection
Is it all you want it to be?
What if you could look right through the cracks?
Would you find yourself
Find yourself afraid to see?

What if all the world's inside of your head
Just creations of your own?
Your devils and your gods
All the living and the dead
And you're really all alone?
You can live in this illusion
You can choose to believe
You keep looking but you can't find the woods
While you're hiding in the trees

Se on todella kaunis kappale, joka laittaa hiljaiseksi. o_o Ja tuossa on vain osa sanoista. Haluaisin tehdä tähän joskus AMVn [AnimeMusiikkiVideon]. x3 Ai niin, niitähän minun pitikin listata - kappaleita joihin haluaisin tehdä AMVn! :3 Tuon Right where it belongsin jo mainitsin, mutta tässä muut:

1. Bush - Chemicals Between Us
2. Scooter - Fire
3. Nine Inch Nails - The Wretched
4. Scooter - No fate
5. Sakamoto Maaya - Hemisphere
6. Yousei Teikoku - Labyrinth
7. T.M.Revolution - Invoke
8. Nine Inch Nails - Only
9. T.M.Revolution - Ignited
10. Kenji Kawai - Emiya -Kenji Kawai Ver.-

<3 <3

>8D Lisää listausta, tällä kertaa kokonaan musa-aiheista.

Artisteja/bändejä, joilta pitäisi hankkia joku levy:
1. Gorillaz
2. Mika
3. The Killers
4. T.M.Revolution
5. Placebo

Levyjä, jotka pitäisi hankkia:
1. PMMP: Leskiäidin tyttäret
2. Papa Roach: Getting away with murder
3. Mindless Self Indulgence: Tight
4. Red Hot Chili Peppers: Stadium Arcadium
5. Elfen Lied OST

Lempikappaleeni tällä hetkellä:
1. Bush: Chemicals Between Us
2. Aya Hirano: Motteke! Sailor Fuku
3. T.M.Revolution: INVOKE
4. T.M.Revolution: Ignited
5. Gorillaz: Dare

Pidän listojen tekemisestä. Teen niitä mielessäni jatkuvasti ja koska en niitä voi foorumeillakaan niin vain postata, laitan niitä tänne.

Ainoat ihmiset, jotka näyttävät hyvältä viiksien kanssa:
1. Captain Jack Sparrow [Johnny Depp]
2. William Turner [Orlando Bloom]
3. Earl Hickey [?]

Asioita, jotka tekisivät minunkaltaisteni ihmisten elämästä mukavampaa:
1.Ihmiset eivät laulaisi silloin kun joku heidän seurassaan kuuntelee mp3-soitintaan
2. Ihmiset kunnioittaisivat toisten ihmisten vaate- ja musiikkimakua
3. Tiedemiehet keksisivät jonkun litkun, joka saa hiukset kasvamaan