En kerro tästä päivästä, mutta tässä tarina eilisestä, torstaista 14.9. Pakko tämä johonkin on purkaa.

Opettajamme oli palannut sairaslomalta japäivän aineita olivat musiikki, bilsa, uskonta (x2) ja kuvis (x2). Kuviksessa tein kolme samaa työtä ja niistä kaikki menivät pieleen. Huoh.

Mutta päivän huonot jutut eivät loppuneet siihen. Kuudelta minulla oli jumppa. Kaikki sujui hyvin - siihen asti kun aloimme harjoittelemaan hyppyjä. Ensin oli haarahyppy. Jalat piti pitää suorana, mutta eihän se minulta onnistunut. Sen sijaan kaikki muut saivat kehuja. Yksi minua vuoden nuorempi erityisesti. Mutisin, että tietysti hän saa täydellisen hypyn ja hän selitti että on käynyt monta kertaa baletissa ja käy nykyäänkin kaksi kertaa viikossa, että ei ole mikään ihme että hän osaa. Tämä ei kuitenkaan piristänyt minua, päinvastoin - sai minut yhä huonommalle mielelle. En voi tulla hyväksi enää missään lajissa, on liian myöhäistä. Pianonsoitto, joku urheilulaji tai mikä tahansa muu harrastus olisi pitänyt aloittaa viimeistään kymmenvuotiaana, mutta minä olen 12. Ja olen pilannut kaiken jo liialla koneen edessä istumisella ja karkinsyönnillä. Liian myöhäistä. Seuraava hyppy oli kaurishyppy ja se meni vielä huonommin kuin edellinen. Jalkani tuli kipeäksi, sekosin askelissa ja hyppy meni huonommin kuin niillä, jotka kokeilivat ensimmäistä kertaa. Ja minä kaaduin. Kaaduin! Harjoitellessa yhtä vaivaista kaurishyppyä! Olin ainut jolle kävi niin, toiset eivät edes horjahtaneet. Ja kun kaaduin, monet nauroivat. Nenäni alkoi vuotaa ja kyyneleet kihosivat silmiini. Se sai muut nauramaan lisää, nenästäni tulevat ällöttävät räkäkuplat naurattivat heitä. Onneksi he eivät huomanneet että itkin. Pyysin ohjaajalta värisevällä äänellä lupaa mennä niistämään. Sain luvan ja kiirehdin vessaan kasvojani peitellen. Niistämisen sijasta itkin. Vuolaasti. Itken aina liikuntatunnillakin, olen varsinainen itkupilli. Liian herkkä. Pienet asiat jäävät vaivaamaan minua. Häpeän ja vihaan itseäni enemmän kuin mitään muuta. Olen vaivaksi kaikille, teen kaiken aina väärin ja olen uskomattoman laiska ja saamaton. Anteeksi kaikki. Pystyisin parempaankin, mutta en osaa tehdä itseäni paremmaksi. Aion yrittää, lupaan sen. T_T