En kerro tästä päivästä, mutta tässä tarina eilisestä, torstaista 14.9. Pakko tämä johonkin on purkaa.
Opettajamme
oli palannut sairaslomalta japäivän aineita olivat musiikki, bilsa,
uskonta (x2) ja kuvis (x2). Kuviksessa tein kolme samaa työtä ja niistä
kaikki menivät pieleen. Huoh.
Mutta päivän huonot jutut eivät loppuneet siihen. Kuudelta minulla
oli jumppa. Kaikki sujui hyvin - siihen asti kun aloimme
harjoittelemaan hyppyjä. Ensin oli haarahyppy. Jalat piti pitää
suorana, mutta eihän se minulta onnistunut. Sen sijaan kaikki muut
saivat kehuja. Yksi minua vuoden nuorempi erityisesti. Mutisin, että
tietysti hän saa täydellisen hypyn ja hän selitti että on käynyt monta
kertaa baletissa ja käy nykyäänkin kaksi kertaa viikossa, että ei ole
mikään ihme että hän osaa. Tämä ei kuitenkaan piristänyt minua,
päinvastoin - sai minut yhä huonommalle mielelle. En voi tulla hyväksi
enää missään lajissa, on liian myöhäistä. Pianonsoitto, joku
urheilulaji tai mikä tahansa muu harrastus olisi pitänyt aloittaa
viimeistään kymmenvuotiaana, mutta minä olen 12. Ja olen pilannut
kaiken jo liialla koneen edessä istumisella ja karkinsyönnillä. Liian
myöhäistä. Seuraava hyppy oli kaurishyppy ja se meni vielä huonommin
kuin edellinen. Jalkani tuli kipeäksi, sekosin askelissa ja hyppy meni
huonommin kuin niillä, jotka kokeilivat ensimmäistä kertaa. Ja minä
kaaduin. Kaaduin! Harjoitellessa yhtä vaivaista kaurishyppyä! Olin
ainut jolle kävi niin, toiset eivät edes horjahtaneet. Ja kun kaaduin,
monet nauroivat. Nenäni alkoi vuotaa ja kyyneleet kihosivat silmiini.
Se sai muut nauramaan lisää, nenästäni tulevat ällöttävät räkäkuplat
naurattivat heitä. Onneksi he eivät huomanneet että itkin. Pyysin
ohjaajalta värisevällä äänellä lupaa mennä niistämään. Sain luvan ja
kiirehdin vessaan kasvojani peitellen. Niistämisen sijasta itkin.
Vuolaasti. Itken aina liikuntatunnillakin, olen varsinainen itkupilli.
Liian herkkä. Pienet asiat jäävät vaivaamaan minua. Häpeän ja vihaan
itseäni enemmän kuin mitään muuta. Olen vaivaksi kaikille, teen kaiken
aina väärin ja olen uskomattoman laiska ja saamaton. Anteeksi kaikki.
Pystyisin parempaankin, mutta en osaa tehdä itseäni paremmaksi. Aion
yrittää, lupaan sen. T_T
perjantai, 15. syyskuu 2006
Kommentit