Olen aivan kyllästynyt siihen, kuinka kaikissa lauluissa lauletaan rakkaudesta, siihen kuinka sen avulla mainostetaan kaikkea meikeistä mausteisiin ja siihen kuinka ihmiset käyttävät sanaa niin heppoisesti vaikka sitten väitetään että se on suurikin voima. Onko rakkautta edes olemassa? Vai onko se vain ihmisten keksimä asia jolla selitetään niin tarinoiden epärealistisuus kuin ihmisten käytöskin? Ehkäpä ihmiset vain kiintyvät toisiinsa ja kun kuvittelevat että se on jokin suurempi tunne, se todella alkaa tuntua siltä. Niin kuin luulosairaus - kun kuvittelet että sinulle särkee päätä, se todellakin tuntuu siltä. Eikä kukaan uskalla myöntää, ettei ole tuntenut mitään ihmeempää 'rakkauden voimaa' vaan esittää, että niin on käynyt.

En tiedä, onko tämä totta vai ei, mutta olen ajatellut noin useastikin. Ehkä ihmiset kuvittelevat rakkauden siksi, että yliluonnolliseen rakkauden voimaan on niin ihanaa uskoa? En tiedä.