Tietystihän se ärsyttää, kun on omistautunut ja kuluttanut tuhansia euroja Japanin kulttuuriin ja seuraavaksi joku tulee hehkuttamaan, kuinka rakastaa japanilaista kulttuuria luettuaan jopa yhden pokkarin mangaa [pahimmassa tapauksessa amerikkalaista pseudomangaa] ja nähtyään yhden animejakson. Tulee heti tunne, että tuo ihminen on huomionkipeä, turha ihminen, joka pitäisi tuon hehkuttamisen ansiosta heittää kaivoon tai hirttää. Oikea ajatus tämän takana on 'minä olen parempi, tiedän enemmän ja olen OIKEA harrastaja'. Ehkä asian 'hirveys' piilee juuri siinä, että pari tälläistä 'wannabe'-ihmistä on huomiota saadakseen tai muuten vain suurennellut rakkauttaan japanilaista kulttuuria kohtaan ja sitten joku Japania kauemmin harrastanut ottaa herneen nenäänsä - ja ryhtyy leimaamaan jokaisen Japanin kulttuuriin tutustuvat wannabeksi. En kuitenkaan usko, että jokainen harrastuksen aloittanut menee hehkuttamaan tällä tavalla kauemmin harrastaneille, mutta jos joku kertoo lukeneensa pari mangapokkaria luultavasti tulee leimattua tähän wnb-lahkoon. Mutta kuinka moni näistä 'oikeista harrastajista' on aloittanut ostamalla satakunta mangapokkaria ja vasta sitten alkanut sanomaan mitään? Ei varmastikaan kovinkaan moni myöskään marssi heti Fantasiapeleihin kuluttamaan pari sataa euroa lompakostaan ja ala heti katsomaan alas 'markettimangaan'. Mikä suomennetussa mangassa on edes vikana?! Suurin osa lukee mangansa englanniksi ja sitten alkaa kritisoimaan suomenkielistä mangakulttuuria. Mitä eroa niillä edes on? Aivan kuin Amerikassa oltaisiin jotenkin merkittävämpiä Japanifaneja. Jos joku haluaa lukea mangansa originaalisti japaniksi, siitä vain. Mutta tämäkään henkilö ei saisi tulla valittamaan suomeksi mangansa lukeville ihmisille, koska kaikki eivät vain ole yhtä hyviä ulkomaisissa kielissä. Ja suomentajat ja englanniksi kääntävät ovat ammattilaisia, samoin kun animesarjojen subbaajat ovat ammattilaisia ja heidän tavoitteensa on saada kyseinen sarja sekä alkuperäisteosta kunnioittavaksi ja sen tuontimaan kansalle ymmärrettäväksi, joka voi olla vaikeaa. Wannabe-harrastajia ei siis ole olemassa ja jos onkin, HYVIN vähän. Ja sitten on sekin, jota jo monet muutkin ovat ihmetelleet - millä wannabeutta mitataan? Silläkö, kuinka paljon rahaa mangaan/animeen kuluttaa? Kuinka kauan sitä harrastanut? Kuinka paljon tietää? Eri persoonat harrastavat eri tavoin, jotein mihinkään noista kriteereistä ei ainakaan voi luottaa. Luulenpa, että kyse on vain siitä, että ihmiset haluavat tuntea ylemmyyden tunnetta. Jotkut ilmeisesti hakevat sitä harrastuksien puolelta. Naurakaa ihmeessä kotonanne ja kehuskelkaa sillä, kuinka paljon sitä mangaa tai animea hyllystä löytyy, mutta älkää menkö sanomaan sitä kellekään. Jos joku, jolla on kymmenen kertaa vähemmän tekee näin.. Ignoroiminen on loistava tapa lopettaa kyseisen henkilön kehuskelut. Tai ystävällinen huomautus, jos alamme huutaa ja osoittelemaan jokaista näin tekevää, Japaniharrastajien maine sen kun pahenee. Ja syntyy sisällissota Japani-fanien keskuudessa. Taitaisi olla melkoisen tylsää, jos kaikki olisivat nolife-otakuita jotka istuvat pimeissä luolissa jakaen tietouttaan netissä. Kaikki kai tietäisivät samat asiat.

Mitä sitten, jos tämä on muoti-ilmiö ja jotkut harrastavat sitä sen vuoksi tai saadakseen huomiota? Tai vain sen takia, että 'kaverikin tykkää'? Aivan sama, onpa ainakin lisää asiasta kiinnostuneita - ehkä jopa tulevia OIKEITA HARRASTAJIA, ZOMG. Mitä sitten vaikka jotkut hehkuttavat asiaa ostaen kaiken mikä tulee Japanista? Sen parempi meille, valikoima laajenee ja saatavuus paranee. Jos tämä on muoti-ilmiö, minä ainakin toivon, että se jatkuu pitkään.