Tietystihän se ärsyttää, kun on omistautunut ja kuluttanut tuhansia
euroja Japanin kulttuuriin ja seuraavaksi joku tulee hehkuttamaan,
kuinka rakastaa japanilaista kulttuuria luettuaan jopa yhden pokkarin
mangaa [pahimmassa tapauksessa amerikkalaista pseudomangaa] ja nähtyään
yhden animejakson. Tulee heti tunne, että tuo ihminen on huomionkipeä, turha ihminen, joka pitäisi tuon hehkuttamisen ansiosta heittää kaivoon tai hirttää. Oikea ajatus tämän takana on 'minä olen parempi, tiedän enemmän ja olen OIKEA harrastaja'. Ehkä asian 'hirveys' piilee juuri siinä, että
pari tälläistä 'wannabe'-ihmistä on huomiota saadakseen tai muuten vain
suurennellut rakkauttaan japanilaista kulttuuria kohtaan ja sitten joku
Japania kauemmin harrastanut ottaa herneen nenäänsä - ja ryhtyy
leimaamaan jokaisen Japanin kulttuuriin tutustuvat wannabeksi. En
kuitenkaan usko, että jokainen harrastuksen aloittanut menee
hehkuttamaan tällä tavalla kauemmin harrastaneille, mutta jos joku
kertoo lukeneensa pari mangapokkaria luultavasti tulee leimattua tähän
wnb-lahkoon. Mutta kuinka moni näistä 'oikeista harrastajista' on aloittanut ostamalla satakunta mangapokkaria ja vasta
sitten alkanut sanomaan mitään? Ei varmastikaan kovinkaan moni myöskään
marssi heti Fantasiapeleihin kuluttamaan pari sataa euroa lompakostaan
ja ala heti katsomaan alas 'markettimangaan'. Mikä suomennetussa
mangassa on edes vikana?! Suurin osa lukee mangansa englanniksi ja
sitten alkaa kritisoimaan suomenkielistä mangakulttuuria. Mitä eroa
niillä edes on? Aivan kuin Amerikassa oltaisiin jotenkin merkittävämpiä
Japanifaneja. Jos joku haluaa lukea mangansa originaalisti japaniksi,
siitä vain. Mutta tämäkään henkilö ei saisi tulla valittamaan suomeksi
mangansa lukeville ihmisille, koska kaikki eivät vain ole yhtä hyviä
ulkomaisissa kielissä. Ja suomentajat ja englanniksi kääntävät ovat
ammattilaisia, samoin kun animesarjojen subbaajat ovat ammattilaisia ja
heidän tavoitteensa on saada kyseinen sarja sekä alkuperäisteosta
kunnioittavaksi ja sen tuontimaan kansalle ymmärrettäväksi, joka voi
olla vaikeaa. Wannabe-harrastajia ei siis ole olemassa ja jos onkin,
HYVIN vähän. Ja sitten on sekin, jota jo monet muutkin ovat ihmetelleet
- millä wannabeutta mitataan? Silläkö, kuinka paljon rahaa
mangaan/animeen kuluttaa? Kuinka kauan sitä harrastanut? Kuinka paljon
tietää? Eri persoonat harrastavat eri tavoin, jotein mihinkään noista
kriteereistä ei ainakaan voi luottaa. Luulenpa, että kyse on vain
siitä, että ihmiset haluavat tuntea ylemmyyden tunnetta. Jotkut
ilmeisesti hakevat sitä harrastuksien puolelta. Naurakaa ihmeessä
kotonanne ja kehuskelkaa sillä, kuinka paljon sitä mangaa tai animea
hyllystä löytyy, mutta älkää menkö sanomaan sitä kellekään. Jos joku,
jolla on kymmenen kertaa vähemmän tekee näin.. Ignoroiminen on loistava
tapa lopettaa kyseisen henkilön kehuskelut. Tai ystävällinen huomautus,
jos alamme huutaa ja osoittelemaan jokaista näin tekevää,
Japaniharrastajien maine sen kun pahenee. Ja syntyy sisällissota Japani-fanien keskuudessa. Taitaisi olla melkoisen tylsää, jos kaikki olisivat nolife-otakuita jotka istuvat pimeissä luolissa jakaen tietouttaan netissä. Kaikki kai tietäisivät samat asiat.
Mitä
sitten, jos tämä on muoti-ilmiö ja jotkut harrastavat sitä sen vuoksi tai saadakseen huomiota? Tai vain sen takia, että 'kaverikin tykkää'?
Aivan sama, onpa ainakin lisää asiasta kiinnostuneita - ehkä jopa tulevia OIKEITA
HARRASTAJIA, ZOMG. Mitä sitten vaikka jotkut hehkuttavat asiaa ostaen
kaiken mikä tulee Japanista? Sen parempi meille, valikoima laajenee ja
saatavuus paranee. Jos tämä on muoti-ilmiö, minä ainakin toivon, että
se jatkuu pitkään.
torstai, 27. joulukuu 2007
Kommentit